Sarjakuva on edelleen lapsipuolen asemassa taiteitten joukossa. Sarjakuvan harrastajia ei juurikaan arvosteta, päinvastoin sarjakuvat kärsivät edelleen vahvasti leimasta "lapsille sopivaa". Uskoakseni useimmat ihmiset edelleen ajattelevat, että sarjakuva on jotain, mistä ihminen kasvaa ulos tultuaan tarpeeksi kypsäksi Oikeaa Kirjallisuutta varten.

Tämän asenteen seurauksena sarjakuvaharrastaja joutuu pysymään vaiti intohimonsa kohteesta. Kokeilkaa satunnaisessa seurassa aloittaa keskustelu elokuvista: epäilemättä monet paikallaolijat tarttuvat aiheeseen ja osallistuvat keskusteluun. Vaikka (tai itseasiassa erityisesti jos) kukaan ei tuntisi elokuvia joista puhutte, saatte silti älykön ja kultturellin ihmisen maineen. Seuraavaksi kokeilkaa toisessa seurassa aloittaa keskustelu sarjakuvista. Tuloksena on kasoittain vaivautunutta hiljaisuutta. Sarjakuvaa ei harrasteta paljon, joten melko harva osaa siitä keskustella, mutta lisäksi paikallaolijat luultavasti leimaavat henkisesti sarjakuvista intoilevan ihmisen "lapselliseksi" tai "nörtiksi". Ehkä molempia!

Koska sarjakuvafani joutuu melko pitkälle pysymään kaapissa (yritän välttää tässä tekemässä vitsiä sarjakuvafanin kaapin todennäköisestä sisällöstä mutta luojan tähden se on vaikeaa) täyttyy hänen mielensä sarjakuva-analyysistä ja -pohdinnasta, jolle hänellä ei ole purkautumistietä. Vähentääkseen kallonsisäistä painetta täytyy hänen luoda internetiin blogi ja valuttaa ajatuksensa sinne. Ja kun sanon "hänen" tarkoitan "minun".

Tämä blogi ei tule parantamaan sarjakuvan asemaa Suomessa tai maailmassa, mutta se helpottaa ystävieni elämää: jos saan vuodatettua jaaritukseni uudesta shoujou-mangasta tai ruutuvälien merkityksestä tänne, eivät he ehkä joudu kuuntelemaan sitä. Onhan sekin jo jotain?

   - AV