Hullujen tiedemiesten seassa oli monia sarjakuvahahmoja, jotka ainakin itse määrittelivät itsensä "pahoiksi". Kuitenkin näiden lisäksi on useita nettisarjakuvia, joissa päähenkilö on sankarin sijasta pahis. Useimmiten kyseessä on tällöin parodia tai postmoderni genren vääntely, mutta muutamat sarjakuvat tutkivat perinteisten pahojen heppujen roolia vakavamminkin.

Brad Guigarin Evil Inc. käsittelee superroistojen yritystä, joka tarjoaa superroistopalveluja ammattimaisesti. Yrityksen motto on "Koska laillisesti voi aiheuttaa enemmän pahaa". Evil Inc.on toisinaan hauska, mutta koska se toistaa itseään huomattavan paljon ja turvautuu turhan usein liian pliisuihin sanomalehtistrippivitseihin, ei se ole enää päivittäisellä lukulistallani. Silti Evil Inc. on tämän genren grand old man, ja varhaiset tarinakaaret, kuten kliseisten roistojen vieroitushoito ovat vieläkin hauskoja.

Samanlaisesta lähtökohdasta, joskin postmodernimmin, alkaa Kristen Cellan Antagonist, jossa pahikset suorastaan kilpailevat sankarin päävastustajaksi pääsemisestä. Antagonist on tarinamuotoinen ja vielä melko alussa, joten siitä ei vielä pysty sanomaan kovin paljon. Se vaikutti kuitenkin ehkä aluksi lupaavammalta kuin miltä jatko näyttää. Parin kuukauden jälkeen voi ehkä arvioida paremmin.

Sitävastoin Kate Ashwinin Darken ottaa lähtökohtansa tosissaan: Darken on monella tapaa perinteinen fantasiasarjakuva, jossa vain seurataan ryhmää, jonka tavoitteena on valloittaa/tuhota maailma sen pelastamisen sijasta. Darken ei ole mikään ensiluokkainen sarjakuva, mutta lähdetään hyvistä puolista: pahisten ryhmätyöskentely on aika hyvin kuvattu. Heillä on syynsä toimia yhdessä, vaikka he eivät välttämättä toimikaan täysin samojen päämäärien vuoksi. Tarina alkaa puhtaana Dungeons & Dragons - fanfictionina, mutta maailma siirtyy ajan myötä originaalimmaksi. Valitettavasti Ashwinin piirrosjälki on aika huonon näköistä. Aina viime aikoihin asti tätä on pahentanut hänen tapansa piirtää vain lyijykynällä ja skannata sivut tussaamatta niitä. TÄMÄ ON AINA VIRHE. Se ei ole kenellekään sopiva "tyyli": se näyttää vain kehnolta ja amatöörimäiseltä. Opetelkaa ihmiset tussaamaan! Nykyisin Ashwin tussaakin, muttei kovin hyvin, ja hänellä on edelleen tapana piirtää kaikki ihmiset samannäköisiksi. Erityisesti nenät. Katsokaa jos ette usko: jokaisella Darkenin hahmolla on aivan samannäköinen nenä.

Toinen fantasiasarjakuva, Tarol Huntin Goblins, ei ehkä ihan kuulu tähän kategoriaan, mutta menköön. Goblinsin päähenkilöt ovat peikkolaisia (Mikä on "goblin" suomeksi?), jotka aluksi tulevat seikkailijoiden teurastamiksi, mutta tästä kokemuksesta selviydyttyään päättävät alkaa seikkailijoiksi itsekin. Goblins on aluksi puhdasta D&D-parodiaa, mutta muuttuu sitten draamallisemmaksi ja vakavahenkisemmäksi. Usein aivan liiankin kanssa. Varsinkin taistelukohtaukset ovat niin täynnä draamaa ja paatosta että oikein heikottaa. Juoni etenee hitaasti, osaksi edellä mainittujen useiden sivujen mittaisten taistelukohtausten vuoksi, mutta tuntuisi olevan menossa jotain kohti. Hitaasti. Tämän kanssa suosittelisin melkeinpä odottamaan, kunnes koko sarjakuva on valmis, ja lukemaan sen sitten yhdellä kertaa, ohittaen paatoksellisimmat kohdat.

Viimeiseksi täytyy lisätä nettisarjisklassikko, Paul Notleyn Bob the Angry Flower. Uusi BtAF tulee kerran viikossa, eikä niissä ole lähes lainkaan jatkuvuutta, vaan jokainen on täysin irrallinen. Lisäksi Bob the Angry Flower on tunnettu jatkuvasta in medias res-tyylistä: lähes jokainen sarjakuva tulee kesken kaiken mukaan selittämättä juurikaan, miksi sankarimme (?) on päätynyt Ur-Quanien metsästämäksi tai mitä ikinä tällä viikolla tapahtuukaan.Yksi asia pysyy kuitenkin vakiona: Bob itse on vihainen ja selkeästi pahis. Vaikka Bobia voisi kutsua hulluksi tiedemieheksi, ottaen huomioon, kuinka paljon hän rakentaa robotteja, harrastaa hän myös mm. terrorismia ja kansanmurhia, joten hän sopii enemmän yleiseen "pahis"-kategoriaan. Ja kaiken hän tekee innostuneen höntillä tavalla. Bob the Angry Flowerin kultakausi on ehkä vuoden 2001 tienoilla, mutta kyllä se edelleenkin naurattaa joka perjantai.

Näiden lisäksi on muitakin pahisaiheisia sarjakuvia, mutta niitä en juurikaan seuraa, joten jätän ne huomiotta. Ensi kerralla aiheena on HENKILÖ&HENKILÖ.