Olipa taas hauskaa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla viime viikonloppuna 15.-16.9.  Gloriassa. Ulkomaisista vieraista minua kiinnosti oikeastaan vain Christophe Blain (Maalari ja Merirosvo) ja Keitaro Arima; jälkimmäisen tuotantoon en ole tutustunut, mutta oli hauska kuulla Japanin sarjakuvamaailmasta. Valitettavastiv Blainin haastattelusta ei kuulunut paljoakaan, sillä hän mutisi huonoa englantia ja Gloriassa on  kehno äänentoisto. Ariman haastattelun jälkeen taas yleisö ei saanut esittää kysymyksiä, mistä miinus.

Parhaat lavatapahtumat olivatkin kotimaisin voimin tuotettuja. Pertti Jarlan (Fingerpori) haastattelu oli hauska. Parhaan show'n palkinto täytyy jakaa kahtia: Toni Poni-lehden synnyn ja myöhempien vaiheiden kuvaus oli loistava. Toni Poni oli jonkun eksentrisen rahasäkin unelma suomalaisesta lehdestä, joka syrjäyttää Aku Ankan kotimaan markkinoilla. Valitettavasti itse lehti oli aivan järjetöntä kalkkunaa, josta Kvaak.fi:n foorumeilla onkin pieni näyte: muutama ruutu kolmannesta eli viimeisestä numerosta:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8422.msg181537.html#msg181537
Mitäpä tuohon voisi enää lisätä?

Toinen loistava esitys oli "Sarjakuvan Kylli-täti"-kilpailu, jossa Petteri Tikkanen (Kanerva), Anne Muhonen (Ada), Jyrki Nissinen (Borgtron) ja Toni Tirri (Leppiz) piirsivät ja kertoivat tarinoita Kylli-tädin tapaan ja viidestä lapsesta koostuva raati arvosteli tuotokset! Etenkin voittaja Nissisen tarina Banaani-nimisestä kissasta oli hengästyttävän hauska ja toimiva.

Muutenkin oli hauskaa kierrellä ja katsella pienlehtiä. Rahaa paloi viikon vuokran verran, mutta kyllä sainkin hyviä sarjakuvia hankittua. Mitäs sitä tulikaan hankittua:

Uusi "Kramppeja & Nyrjähdyksiä 6" on hyvä, niinkuin K&A aina. Pauli Kallioon voi yleensä luottaa, mutta uusi "Ornette Birks Makkonen" on valitettavasti heikompi tapaus.

JP Ahosen "Villimpi Pohjola" on Kramppien tapainen ihmissuhde- ja tilannekomedia nuorista aikuisista. Toimii, vaikka henkilöhahmoja onkin liikaa. Ja Ahonen piirsi todella hauskan Punahilkka-aiheisen omistuspiirroksen! (Päätin pyytää kaikkien omistuspiirrosten aiheeksi Punahilkkaa, vaikka lopulta sainkin niitä vain kaksi: Ahosen ja Mawilin)

Jyrki Nissisen "Borgtron 6" on totaalisen kreisi, energinen ja nerokas. Tätä ei voi kuvailla, se täytyy kokea.

Festareiden paras löytö: "Vihaan nykyistä poikaystävääni 4-ever" on neljän nuoren tekemä esikoisomakustanne, joka rulaa niin täböllä. Okei, siinä on yksi aika huono juttu sisällä (onneksi vain yhden sivun), mutta erityisesti Maija Siikin yksisivuiset sarjakuvat ovat hauskinta, mitä olen lukenut pitkään aikaan, ja minä luen PALJON hauskoja juttuja. Ostin sarjiksen lähinnä loistavan nimen takia, mutten osannut arvata, minkä helmen löysin.

"Muësli" (sic) oli useamman tekijän hyvin ammattimaisen oloinen pienlehti. Tykkäsin."Sirkus Arkus" oli myös kokoelmaomakustanne, mutta Muësliä heikompaa tavaraa. Oli siellä hyviäkin juttuja, ei siinä mitään.

Berliiniläisen Mawilin "Wir können ja Freunde bleiben" kiinnosti ennen kaikkea piirrostyylin takia, mutta myös tarinat ovat oikein hyviä. Albumin päähenkilö muistelee vanhoja suhteitaan nuoruusvuosiltaan ja mikä niissä meni aina pieleen. Mawil piirsi myös söötin Punahilkan.

Taikapaja-niminen uusi kustantaja on alkanut kääntää nettisarjakuvia suomeksi ja painaa niitä albumeiksi. Festareilla myytiin ainakin Saturday Morning Breakfast Cerealin suomennosta (en muista suomenkielistä nimeä), mutta minä ostin Evan Dahmin Riisipojan (Rice Boy). En ole sitä vielä ehtinyt lukea, mutta vaikuttaa hyvältä. Senhän voitte tsekata englanninkielisenä netistä, jos kiinnostaa.

Muita hankintoja oli Gunnmin kolme viimeistä osaa, Pieni Vampyyri menee kouluun ja Modesty Blaise 3. Nyt on sarjakuvia vähäksi aikaa.

Enää 363 päivää sarjisfestareihin 2008!